Peggy is ... coming.

Olin seurannut Tähden aikaisempia pentuja Hyrrää ja Pipsaa. Niistä oli kasvanut oikein kauniita nuoria naisia ja hyviä käyttökoiria. Iivi oli joskus aikaisemmin puhunut, että teettäisi Tähdellä toisen pentueen. Myöhemmin sitten tuli varattua Tähden toisesta pentueesta pentu. Pentueeseen syntyi neljä pentua ja tupsahtihan sieltä minullekin se kaunis tyttönen. Luovutusiän tultua täyteen lähdin käymään Sunburn'sissa. Tuli siellä vaihdettua Iivin kanssa kuulumiset ja rapsuteltua koirat. Kasvatistani Klassesta oli kasvanut komea herrasmies. Päivän päätteeksi mukaani lähti ihastuttava valko-punainen pallo. Takaisin tullessa katselin pentua ja mietin kovasti mikä tälle tytölle nimeksi. Radiosta alkoi soimaan Samuli Edelmannin biisi Peggy. Tuli siinä hyräiltyä kappaletta jonkun matkaa mukana, yhtäkkiä katsoin tyttöä ja hihkaisin 'Mun pikku Peggy' ja näin tyttö sai nimekseen Peggy.

Jos Peggyä pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi ehdottomasti työholisti. Työholisti kuvaa Peggyä monestakin syystä, joka aamu kun herään, näen tytön tappamassa leluja, pureskelemassa luita tai riehumassa jonkun muun koiran kanssa ja iltaisin myös tämä sama. Lähes aina kun Peggyn näkee, se on purkamassa mieletöntä energiaansa.
Peggyn suuri energiamäärä vaikeuttaa usein koulutuksia, neitokaista ei kiinnosta yhtään olla paikallaan. Tokon paikallaolot ovat Peggystä jotain aivan kamalaa. Ennen agiradan aloitusta on Peggy kuin kuumilla hiilillä ja meinaa joka väliin olla lähtemässä. Joka kerta, kun Peggy odottaa paikallaan, meinaa se 'varastaa' / lähteä ennen kuin saisi. Yksikin sana ja Peggy meinaa lähteä, se nykii todella paljon paikallaoloissa kun joku puhuu, odottaa niin innolla, että pääsisi lähtemään.